Riski ja raha kulkevat aina käsi kädessä. Kun hallitsemme riskin, annamme tuotolle mahdollisuuden. Tämän oppaiden ja analyysien kokonaisuuden tarkoitus on tehdä riskistä ymmärrettävää ja rahapäätöksistä johdonmukaisia – ilman mystiikkaa tai turhaa jargonia. Me puhumme selkeästi, nojaamme dataan ja kerromme, miten me itse lähestyisimme erilaisia tilanteita: mitkä mittarit kannattaa katsoa ensin, mitä sudenkuoppia välttää ja miten rakentaa salkku, joka kestää sekä nousut että laskut. Jos “Riski & raha” on aihe, josta haluat käytännönläheistä ja luotettavaa tukea, olet oikeassa paikassa.
Riski & raha on meille enemmän kuin iskulause – se on kehys kaikelle taloudelliselle päätöksenteolle. Kun ajattelemme varallisuuden kasvattamista, aloitamme riskistä: mitä voi mennä pieleen, miten todennäköistä se on ja mitä seurauksia siitä syntyy. Sen jälkeen siirrymme tuottoon: mikä on realistista, millä aikajänteellä ja millä hinnalla (kulut, vero, aikakustannus).
Tässä kokonaisuudessa käymme läpi sekä strategiat että mittarit, psykologiaa ja käyttäytymistä, sääntelyä ja etiikkaa sekä peruskäsitteet, joilla pääsee liikkeelle. Meidän tyylimme on käytännöllinen: mieluummin selkeä sääntö tai tarkistuslista kuin 40 sivua teoriaa ilman johtopäätöksiä. Ja aina kun vertailemme vaihtoehtoja, näytämme myös kompromissit – koska riskissä ei ole ilmaisia lounaita.
Keskeiset aihealueet
Näistä palasista rakennamme kokonaiskuvan “Riski & raha” -teemasta:
- Sijoitusstrategiat ja vertailut: miten erilaiset lähestymistavat (esim. indeksirahastot vs. aktiiviset rahastot, faktorisijoittaminen, DCA) käyttäytyvät eri markkinaympäristöissä.
- Riski ja mittarit: volatiliteetti, maksimi-drawdown, Sharpen ja Sortinon luvut, korrelaatiot, VaR/CVaR – mitä ne oikeasti kertovat ja milloin ne menevät harhaan.
- Psykologia ja käyttäytyminen: miksi teemme huonoja päätöksiä hyvälläkin tiedolla ja miten rakennamme prosessin, joka suojaa meitä itseltämme.
- Sääntely ja etiikka: miten MiFID II, PRIIPs, SFDR, MAR sekä AML/KYC vaikuttavat sijoittajaan ja palveluntarjoajiin. Mitä “vihreä” tarkoittaa käytännössä?
- Peruskäsitteet: hajautus, aikahorisontti, likviditeetti, verotus, kustannukset ja korkoa korolle – ilman näitä strategia lepää hiekalla.
Strategiat ja vertailut
Indeksi vai aktiivinen? “Miksi” ennen “miten”
Indeksisijoittaminen on vahva perusratkaisu, koska se hallitsee kulut ja hajauttaa markkinariskin laajasti. Empiirinen näyttö suosii matalakuluista indeksiratkaisua pitkällä aikavälillä. Silti aktiivinen hallinnointi voi olla perusteltua, jos:
- hyväksymme alfan epävarmuuden ja seurantavirheen
- meillä on selkeä, todennettava etu (esim. pienyhtiöiden syväanalyysi)
- verotus- ja rakenne-etuja voidaan hyödyntää (esim. tappioiden optimointi, osakesäästötili)
Käytännön kompromissi: moni meistä valitsee “ydin–satelliitti”-mallin. Ydin on matalakuluinen globaali indeksi (70–90 % salkusta). Satelliitteihin (10–30 %) sijoitamme suunnitelmallisesti: teema-ETF:t, faktorit, erikoistilanteet. Näin pidämme riskin hallittavana ja jätämme tilaa näkemykselle.
Faktorit: arvo, laatu, momentum, koko
Faktorisijoittaminen nojaa havaittuihin palkkioihin. Lyhyesti:
- Arvo: halpa hinnan ja fundamenttien suhteessa, altis “value trap” -riskeille.
- Laatu: vahvat taseet, kannattavuus, ennustettavuus: usein pienempi laskuriskin häntä.
- Momentum: voittajat jatkavat voittamista, kunnes eivät enää: herkkä käänteille ja transaktiokuluille.
- Koko: pienyhtiöpreemio voi realisoitua epäsäännöllisesti, käyrä kulkee kuoppien kautta.
Faktoreita yhdistäessä korrelaatiot ovat ratkaisevia. Arvo ja momentum täydentävät toisiaan historiallisesti. Laatu leikkaa häntäriskiä. Sääntömme: jos emme pysty kuvaamaan faktorisääntöä yhdellä kappaleella ja testaamaan sitä rehellisesti, se on todennäköisesti liian monimutkainen.
DCA vs. kertasijoitus
Tilastollisesti kertasijoitus voittaa usein, koska markkinat nousevat useammin kuin laskevat. Mutta DCA (tasainen ostotahti) vähentää ajoitusriskiä ja helpottaa nukkumista. Me teemme usein hybridin: ohjaamme isomman erän kerralla ytimeen ja ajastamme loput 3–6 kuukaudelle, etenkin jos volatiliteetti on koholla.
Riskipainotettu allokaatio ja “risk parity”
Perusidea on tasata riskipanos omaisuusluokkien kesken. Koska korkojen volatiliteetti on tyypillisesti pienempi kuin osakkeiden, obligaatioita saatetaan vivuttaa. Tämä toimii parhaiten ympäristössä, jossa korrelaatio osakkeiden ja korkojen välillä on matala tai negatiivinen. Jos korrelaatiot kääntyvät plussalle (kuten nähtiin inflaatioshokkien aikana), malli menettää turvatyynynsä. Siksi pidämme skenaariot pöydällä ja rajaamme vivun.
Teemat ja vaihtoehtoiset: raaka-aineet, kiinteistöt, infrastruktuuri, krypto
- Raaka-aineet suojaavat usein inflaatiolta, mutta ovat volatiileja ja nojaavat termiinirakenteeseen.
- Kiinteistöt ja infrastruktuuri tarjoavat kassavirtaa, mutta likviditeettiriskit voivat iskeä juuri kun niitä vähiten halutaan.
- Krypto on korkean riskin omaisuusluokka. Jos sitä on, se on selkeästi rajattu “spekulatiivinen” laatikko, erillinen muusta allokaatiosta, ja tappiorajat ovat etukäteen päätetty.
Yhteenvetomme strategiasta: määritellään ensin tavoitteet ja aikahorisontti, sitten kapasiteetti ja halu ottaa riskiä, ja vasta lopuksi valitaan työkalut. Struktuuri ennen sisältöä.
Riski ja mittarit
Riski ei ole pelkkä volatiliteetti. Se on mahdollisuus pysyvään pääomatappioon väärään aikaan. Mittareilla yritämme mitata tätä epämukavuutta – epätäydellisesti, mutta hyödyllisesti.
Volatiliteetti ja drawdown
- Volatiliteetti (tuottojen hajonta) kertoo heilunnan, ei suoraan haittaa. Korkea vol voi olla siedettävä, jos horisontti on pitkä ja kassavirta vakaa.
- Maksimi-drawdown kertoo suurimman huipun ja pohjan välisen pudotuksen. Tämä on psykologisesti merkittävin luku, koska juuri siellä tehdään kalleimmat virheet – myydään pohjissa.
Käytämme peukalosääntönä: jos emme kestä 50 %:n laskua osakkeissa ilman toimintatarvetta, osakepaino on liian suuri. Taulukkoon kirjattu “sietotaso” ennen myrskyä on tärkeämpi kuin mikään optimoitu käyrä.
Sharpe, Sortino ja seurantavirhe
- Sharpe mittaa tuottoa volatiliteettiin suhteutettuna. Hyvä laatu–tuotto-suhde näkyy.
- Sortino rankaisee vain alapuolen heilunnasta: usein intuitiivisempi sijoittajalle.
- Tracking error (seurantavirhe) kertoo, paljonko poikkeamme vertailuindeksistä. Jos emme siedä poikkeamaa, aktiivinen salkku on henkisesti vaikea.
Mittarit ovat suuntaa-antavia. Me tarkastelemme trendejä, eivät yksittäisiä pistelukuja. Kolmen–viiden vuoden liikkuva tarkastelu on usein hyödyllisempi kuin tuijotus yhteen vuosiraporttiin.
Korrelaatio ja hajautus “toimii, kun sitä ei tarvita” – ja juuri siksi siitä pidetään kiinni
Hajautus näyttää tylsältä nousumarkkinassa, koska allokaation huonoimmat osat laahaavat. Sitten tulee kriisi, ja yhtäkkiä ne ovat salkun airbag. Säännöllisesti seuraamme omaisuusluokkien välisiä korrelaatioita ja päivitämme oletuksia: jos osakkeet ja korot liikkuvat yhdessä, etsimme muita “varajarruja” (käteinen, lyhyet duraatiot, vakuutusoptiot, raaka-aineet).
VaR ja CVaR: häntäriskien karkeat kompassit
Value at Risk (VaR) kertoo, paljonko voidaan tietyllä todennäköisyydellä hävitä ajanjaksolla. Conditional VaR (CVaR) kertoo, kuinka pahaa on, kun paha tapahtuu. Molemmat nojaavat oletuksiin jakaumasta ja riippuvuuksista, jotka rikkoutuvat kriiseissä. Me käytämme niitä keskustelun avauksena, emme totuutena.
Kellyn kriteeri – hyvä renki, huono isäntä
Kelly antaa optimaalisen panostuskoon, mutta se on armoton virheille. Puolikas Kelly tai vielä pienempi fraktio on realismia sijoittajalle, joka haluaa selvitä useammasta syklisestä yllätyksestä. Pääsääntö: kun epävarmuus arvioista on suuri, panoskoko pienenee.
Stressitestaus ja Monte Carlo
Monte Carlo -simulaatiot pakottavat meidät ajattelemaan jakaumaa, eivät pistearviota. Me syötämme sisään realistisia vaihteluvälejä tuotoille, koroille, inflaatiolle ja korrelaatioille ja katsomme, missä skenaarioissa suunnitelma murtuu. Jos kassavirta loppuu liian monessa simulaatiossa ennen tavoitepäivää, salkku ei ole vielä valmis.
Psykologia ja käyttäytyminen
Miksi hyvä suunnitelma kaatuu käytäntöön?
Sijoittaminen on käyttäytymislaji. Tieto ei yksin riitä, jos hermot eivät pidä. Meillä kaikilla on vinoumia:
- Tappiokammo: tunnemme kivun voimakkaammin kuin ilon. Se tekee meistä liian varovaisia huonoina hetkinä ja liian rohkeita hyvinä.
- Vahvistusharha: etsimme tietoa, joka tukee nykyistä näkemystä. Vastapuolen paras argumentti pitäisi lukea aina kaksi kertaa.
- Ankkurointi: tartumme viimeisimpään hintaan tai omaan ostohintaan. Markkina ei välitä meidän keskihinnastamme.
- Laumakäyttäytyminen ja FOMO: “kaikki muutkin” on kallein sijoitusperuste.
Prosessi suojaa ihmistä
Me rakennamme prosesseja, jotka pitävät meidät kurissa, etenkin laskumarkkinassa:
- Esi-sitoumus: päätämme etukäteen, mitä teemme -10 %, -20 % ja -30 % pudotuksissa. Kirjoitettuna, ei mielessä.
- Säännöllinen tasapainotus: kvartaalittain tai puolivuosittain, toleranssivyöhykkeet määriteltynä.
- “Pysäytysnapit”: jos kolme muuttujaa (esim. vivutus, yksittäisen position paino, tappio) ylittää rajat, emme tee lisäostoja ennen katselmusta.
Checklista ennen toimeksiantoa
- Mikä on sijoitusteesi yhdellä lauseella?
- Mikä falsifioi teesin?
- Miten tämä parantaa salkun kokonaisriski–tuotto-profiilia?
- Mihin rahaan sitoudut (summa, kesto, likviditeetti)?
- Mitä tapahtuu, jos position arvo puolittuu?
Kun nämä on kirjattu, huomaat, että osa kaupoista karsiutuu jo ennen ensimmäistä klikkausta – hyvä niin.
Pieni anekdootti
Meillä on tapana pitää “myrskyvihkoa”, johon kirjoitamme tuntemukset pörssin punaisina päivinä. Kun myöhemmin luemme, miltä tuntui myydä “varmuuden vuoksi” helmikuussa 2020 tai ostaa “koska se vain nousee” marraskuussa 2021, nöyrrymme. Historia ei toista itseään, mutta se riimittelee – ja muistikirja estää meitä unohtamasta.
Sääntely ja etiikka
Kehys Euroopassa ja Suomessa
Sääntely ei ole vain taustakohinaa – se määrittää, mitä tietoa saamme ja miten tuotteita myydään.
- MiFID II: paransi läpinäkyvyyttä, kustannus- ja palkkiotietojen raportointia sekä sijoittajansuojaa. Me tarkistamme aina kustannukset kokonaisena vuosikuluna (TER + mahdolliset transaktiokulut ja palkkiot).
- PRIIPs KID: avaintietoasiakirja paketoiduille tuotteille (esim. strukturoitujen, ETF:ien) – luemme skenaariot ja kulut ennen ostoa.
- SFDR: vastuullisuuden luokittelut (artikla 6, 8, 9). Emme tyydy pelkkään etikettiin: katsomme, mitä rahasto omistaa ja miten vaikutuksia mitataan.
- MAR: markkinoiden väärinkäytön ehkäisy. Sisäpiiritieto ja raportointivelvoitteet – hyvä muistutus siitä, että “vinkit” voivat olla vaarallinen tie.
- AML/KYC: tuntemisvelvoitteet estävät rahanpesua – käytännössä tämä tarkoittaa lisäselvityksiä ja dokumentointia, joihin varaudumme.
- MiCA (krypto): EU:n kehikko krypto-omaisuuksille: antaa sijoittajalle parempaa tietoa riskeistä ja säilytyksestä.
Verotus ja rakenteet: käytännön huomioita
Suomessa pääomatulojen verokanta on porrastettu. Vaikka tarkat rajat voivat muuttua, malli on yleensä se, että alempi veroprosentti koskee tiettyyn euromäärään asti ja ylimenevä osa verotetaan korkeammalla prosentilla. Lisäksi rakenteilla on väliä:
- Osakesäästötili (OST): verotus realisoituu nostoissa, ei vaihdoissa: hyvä aktiivisempaan kaupankäyntiin tai osinkojen uudelleensijoittamiseen.
- Arvo-osuustili: verotus realisoituu myyntihetkellä: sopii yksinkertaiseen, pitkäjänteiseen indeksisijoittamiseen, kun myyntejä on harvemmin.
- Rahastot ja ETF:t: huomioi jakavan vs. kasvuosuuden verokohtelu sekä lähdeverot kansainvälisissä osingoissa.
Emme anna vero-ohjeita, mutta muistutamme: säästetty prosentti kuluissa ja veroissa on varmaa tuottoa.
Etiikka käytännössä
Vastuullisuus alkaa rehellisestä määritelmästä: mitä pidämme hyväksyttävänä omistuksena ja miksi. Me dokumentoimme:
- poissulut (esim. tietyt aseteollisuuden muodot, hiili-intensiivinen tuotanto)
- positiivinen valinta (esim. energiatehokkuus, hallintotapa, läpinäkyvyys)
- vaikuttaminen (äänestäminen, vuoropuhelu)
Varoitus greenwashingista: jos ESG-lupaukset eivät näy omistuksissa, mittareissa ja toimissa, ne ovat markkinointia. Etiikka on prosessi, ei logo.
Aloita tästä: tärkeimmät peruskäsitteet
Jos aloitamme nollasta – tai haluamme varmistaa, että perusta on kunnossa – nämä kohdat riittävät pitkälle.
1) Tavoite, horisontti ja kassavirta
- Tavoite: mitä varten sijoitamme (eläkepuskuri, asunnon omarahoitus, taloudellinen vapaus)?
- Aikahorisontti: vuosia vai vuosikymmeniä? Lyhyt horisontti vaatii pienemmän riskin.
- Kassavirta: säännölliset lisäsijoitukset pehmentävät ajoitusriskiä ja hyödyntävät korkoa korolle -vaikutusta.
2) Hajautus kolmella tasolla
- Omaisuusluokkien välillä (osakkeet, korot, käteinen, vaihtoehtoiset)
- Omaisuusluokkien sisällä (toimialat, alueet, faktorit)
- Ajan yli (ostot hajautettuna ajallisesti)
Hajautus suojaa siltä, ettemme tiedä tulevaisuudesta kaikkea – koska emme tiedä.
3) Kustannukset ja verot
Kulut ovat varmaa miinustuottoa. Me arvioimme aina:
- juoksevat kulut (TER)
- kaupankäyntikulut ja valuutanvaihtokulut
- verovaikutukset (realisoituminen, tappioiden hyödyntäminen, rakenteen valinta)
4) Likviditeetti ja hätävara
Täysin “täystyöllistetty” salkku ilman käteistä on stressaava. Me pidämme 3–6 kuukauden menoja vastaavan hätävaran likvideissä instrumenteissa, jotta sijoitussuunnitelmaa ei tarvitse rikkoa väärään aikaan.
5) Korkoa korolle – tylsä, mutta voittava
Kun lisäykset ovat säännöllisiä ja kulut matalat, ajan vaikutus tekee raskaamman työn puolestamme. Siksi toistettavuus ja automaatio (esim. kuukausisäästö) on meille tärkeämpää kuin täydellinen ajoitus.
6) Riskinsietokyky ja -kapasiteetti
- Halu: kuinka paljon heiluntaa siedämme ilman, että nukumme huonosti?
- Kyky: voimmeko kantaa tappioita talouden ja työn näkökulmasta?
Salkku määritetään heikomman lenkin mukaan. Jos jompikumpi rajoittaa, riskiä lasketaan.
7) Yksinkertainen perusallokaatio
Monelle riittää: 60–80 % globaaleja osakkeita, 20–40 % korkoja (lyhyet ja keskipitkät duraatiot), ja 0–10 % käteistä. Jos lisätään faktoreita tai vaihtoehtoisia, vähennämme muualta – emme kasaa päälle.
8) Salkun ylläpito
- Tasapainotus: esim. kerran vuodessa ±5 %-yksikön toleranssilla.
- Verotehokkuus: myynnit ja tappioiden hyödyntäminen loppuvuodesta.
- Riskiseuranta: drawdownit, korrelaatiot, osumatavoitteet. Jos jokin muuttuu olennaisesti, palaamme sijoitussuunnitelmaan – emme uutisvirtaan.
Uusimmat artikkelit (listaus)
- Korkokierre purkautuu: mitä seuraavaksi 60/40-salkulle?
Ymmärrettävä katsaus siihen, miten korkojen normalisoituminen muuttaa osake–korko-korrelaatioita ja mitä vaihtoehtoisia turvatyynyjä on tarjolla.
- Momentum vs. arvo vuonna 2026: kumpi voittaa inflaation?
Data-analyysi viimeisten 24 kuukauden kehityksestä ja skenaariot vuodelle eteenpäin. Mukana yksinkertainen toteutusmalli.
- Kolme tapaa suojata salkku tuloskauden yllätyksiltä
Optiot, käteispuskuri ja sektorihajautus – milloin suoja maksaa itsensä takaisin ja milloin se on turhaa.
- ESG ilman selfietä: miten tunnistaa aidosti vastuullinen rahasto
Käymme läpi SFDR-luokitukset, omistusten läpivalaisun ja vaikuttamisen dokumentit. Mukana tarkistuslista.
- DCA käytännössä: case 2020–2025
Vertailu kertasijoituksen ja kuukausisäästön välillä poikkeuksellisen volatiililla ajanjaksolla.
- Krypton paikka salkussa: jos lainkaan
Riskibudjettiajattelu, säilytysratkaisut ja mitä MiCA tarkoittaa privasijoittajalle.
- Verosuunnittelu sijoittajalle: 10 pientä päätöstä, joilla on iso vaikutus
Rakenteet, tappioiden hyödyntäminen ja kulujen karsinta – käytännönläheisesti.
- Miten rakentaa “myrskynkestävä” talous: velka, puskurit ja vakuutukset
Talouden riskienhallinta ennen salkkua: miksi joskus paras sijoitus on velan lyhennys.
Usein kysytyt kysymykset riskistä ja rahasta
Onko riski sama asia kuin volatiliteetti?
Ei. Volatiliteetti on heiluntaa, riski on mahdollisuutta pysyvään pääomatappioon väärään aikaan. Volatiliteetti on silti hyvä proxy, kun parempaa ei ole – mutta sitä pitää täydentää drawdownilla, korrelaatioilla ja skenaarioilla.
Paljonko käteistä olisi hyvä pitää?
Riippuu tilanteesta. Me pidämme yleensä 3–6 kuukauden menot likvideinä hätävarana. Sijoitussalkun sisällä käteinen on työkalu: jos korrelaatiot nousevat, käteinen korvaa osan korkoriskistä.
Onko indeksi aina paras ratkaisu?
Useimmiten se on hyvä lähtökohta. Indeksi on tehokas, halpa ja vaikea voittaa pitkällä aikavälillä kulujen jälkeen. Mutta jos meillä on perusteltu etu ja prosessi (todennettava, toistettava), aktiivinen osuus voi olla järkevä satelliitti.
Milloin suojaaminen kannattaa?
Kun suojan hinta on kohtuullinen suhteessa riskiin, jota haluamme pienentää, ja kun suojan kohde on selkeä (esim. yksittäinen ansaintakausi tai tietty markkinariski). Me vältämme “ikuista suojaa”, koska se syö tuottoa. Suoja on toimenpide, ei identiteetti.
Mitä teen, jos salkku laskee 30 %?
Palaamme suunnitelmaan. Jos etukäteen sovittu toiminta on ostaa lisää tai tasapainottaa, teemme niin kurinalaisesti. Jos suunnitelmaa ei ole, ensimmäinen tehtävä on lopettaa impulsiivinen kaupankäynti ja kirjoittaa toimintasuunnitelma – vaikka se tarkoittaisi “ei uusia päätöksiä 30 päivään”.
Kannattaako velkaa lyhentää vai sijoittaa?
Laskemme odotetun tuoton ja riskin. Varmasti säästetty 5 % korko voi olla parempi kuin epävarma 7 % markkinatuotto, etenkin jos nukumme paremmin. Usein yhdistelmä toimii: minimilyhennys + säännölliset sijoitukset, ja ylimääräiset varat ohjataan sinne, missä marginaalihyöty on suurin.
Miten aloitamme lasten sijoittamisen?
Yksinkertainen, matalakuluinen kuukausisäästö globaaliin indeksiin, horisontti 15–20 vuotta. Osuudet lapsen nimiin tai huoltajan hallinnoimana. Tärkeintä on rutiini – kurssi elää, tapa jää.
Miten tunnistaa oman riskinsietokyvyn?
Teemme “kuvitellun” drawdown-testin: miltä tuntuisi -10 %, -20 %, -40 %? Jos vastaus on “myisin”, aloitamme pienemmällä osakepainolla ja kasvatamme sitä ajan ja kokemuksen myötä. Myös tulot, työvarmuus ja hätävara määrittävät kapasiteettia.